Kirjoitin helmikuussa kaksi tekstiä siitä, että Suomen lait pitää kirjoittaa uudelleen. Nyt annan asialle nimen, jota käytän tästä eteenpäin: automaattinen valtio.
Ajatus on yksinkertainen. Lait ja tukipäätökset kirjoitetaan niin selkeiksi, että kone hoitaa rutiinit ja ihminen käsittelee poikkeukset.
Miksi tämä on tärkein rakenneuudistus, josta juuri kukaan ei puhu?
Suomen julkinen sektori on rakennettu aikana, jolloin päätökset tehtiin käsin, tapaus kerrallaan. Nyt sama koneisto käsittelee valtavan määrän hakemuksia, lupia ja päätöksiä vuodessa.
Kun sääntö on epäselvä, sitä pitää tulkita. Kun sitä pitää tulkita, tarvitaan ihminen. Kun tarvitaan ihminen, syntyy käsittelyaikaa ja jonoja.
Tanska on lähtenyt muuttamaan tätä. Uusien lakien digivalmiutta arvioidaan siellä jo lainvalmistelussa: ovatko säännöt riittävän selkeitä ja voidaanko päätöksentekoa automatisoida silloin, kun tapauskohtaista harkintaa ei tarvita.
Uudessa-Seelannissa on puolestaan kehitetty Better Rules -mallia, jossa sääntöjen logiikkaa ja niiden digitaalista toteutusta suunnitellaan rinnakkain.
Suomen pitäisi ottaa seuraava askel.
Mitä automaattinen valtio tarkoittaa käytännössä?
Ensinnäkin lakiteksti ja sen toimeenpanevat käsittelysäännöt valmistellaan rinnakkain.
Samassa pöydässä istuvat juristit, ohjelmistokehittäjät ja ne ihmiset, jotka sääntöä arjessa soveltavat.
Ennen lain hyväksymistä sen vaikutuksia voidaan simuloida turvallisesti anonymisoidulla tai synteettisellä aineistolla. Silloin ongelmia, väliinputoajia ja ristiriitoja voidaan löytää ennen lain voimaantuloa eikä vasta valitusten jälkeen.
Toiseksi aloitetaan sieltä, missä tulkinnanvaraa on vähiten: etuuksien laskentasäännöistä, verotuksen rutiinipäätöksistä ja sellaisista luvista, joissa ehdot voidaan määritellä yksiselitteisesti.
Harkinta kuuluu ihmiselle. Rutiini kuuluu koneelle.
Kolmanneksi käytetään eläköityminen hyväksi.
Kevan mukaan lähes joka kolmas julkisen alan työntekijä eläköityy seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kaikkia vapautuvia tehtäviä ei pidä automaattisesti täyttää uudelleen.
Kun hallinnollinen, tarkastus- tai rutiinitehtävä vapautuu, kysytään ensin: tarvitseeko tämän työn edelleen tehdä ihminen?
Tämä antaa mahdollisuuden pienentää hallintoa ilman laajoja irtisanomisia.
Ja samalla pitää sanoa ääneen, mistä ei säästetä samalla logiikalla.
Opettajaa tarvitaan opettamaan. Hoitajaa tarvitaan hoitamaan. Poliisia tarvitaan turvaamaan.
Automaattisen valtion tarkoitus on vapauttaa yhteisiä euroja ja ihmisten aikaa juuri niihin tehtäviin, joissa ihmistä tarvitaan.
Miksi tätä ei ole jo tehty?
Yksi syy on oikeudellinen epävarmuus.
Oikeuskansleri puuttui vuonna 2025 Kelan automaattiseen päätöksentekoon ja totesi, etteivät kaikki käytössä olleet menettelytavat olleet oikeudellisesti selkeitä.
Huoli on perusteltu, jos automaatio muuttuu mustaksi laatikoksi.
Siksi automaattinen valtio rakennetaan päinvastoin.
Automaattinen päätös perustuu ennalta määriteltyihin ja julkisesti perusteltavissa oleviin käsittelysääntöihin. Jos asia vaatii tapauskohtaista harkintaa, päätöksen tekee ihminen.
Tämä ei oikeastaan ole edes vieras ajatus Suomen lainsäädännölle. Hallintolaki sallii jo nyt automaattisen ratkaisemisen tietyissä asioissa, joissa tapauskohtaista harkintaa ei tarvita.
Nyt periaate pitäisi ottaa koko lainvalmistelun lähtökohdaksi.
Toinen ongelma on johtaminen.
Ministeriöt valmistelevat, eduskunta säätää, virastot soveltavat ja tietojärjestelmät yrittävät pysyä muutosten perässä.
Kokonaisuutta ei johdeta yhtenä järjestelmänä.
Siksi automaattinen valtio ei ole ensisijaisesti tietotekniikkahanke.
Se on johtamis- ja rakenneuudistus.
Mitä tämä tarkoittaisi tavalliselle ihmiselle?
Tavoite on yksinkertainen.
Että yksiselitteinen etuuspäätös voisi tulla minuuteissa eikä viikoissa.
Että yrittäjä voisi jo etukäteen nähdä, täyttääkö hänen hankkeensa objektiiviset lupaehdot.
Että kansalainen tietäisi, mitä laki häneltä vaatii ilman konsulttia.
Ja että sama sääntö tarkoittaisi samaa asiaa Nurmijärvellä ja Kuusamossa.
Entä veronmaksaja?
Julkishallinnon kokonaiskulujen pitää pienentyä.
Radikaalisti, jos se on minusta kiinni.
En lyö tähän vielä miljardisummaa, koska ennen sitä pitää laskea avoimesti, mistä säästö syntyy ja millä aikataululla.
Mekanismi on kuitenkin selvä.
Kun rutiinityö automatisoituu ja osa eläköityvien hallintotehtävistä jätetään täyttämättä, julkisen sektorin pysyvät kustannukset pienenevät ilman, että ensimmäisenä leikataan opettajasta, hoitajasta tai poliisista.
Suomen ei pidä tyytyä digitalisoimaan vanhaa byrokratiaa.
Meidän pitää rakentaa hallinto uudelleen digitaaliselle aikakaudelle.
Suomi ei tarvitse tästä enää loputonta selvityskierrettä.
Se tarvitsee päätöksen.
Avaan automaattisen valtion periaatetta ja sen käytännön toteutusta tarkemmin eduskuntavaalikampanjani aikana.
Tämä on ensimmäinen osa.
Oliko tästä hyötyä? Kerro eteenpäin.