Suomi kirjoittaa lakeja kuin 1900-luvulla – vaikka yhteiskunta toimii jo 2020-luvulla
Tanska kirjoittaa lakinsa uudelleen.
Ei siksi, että se kuulostaa hyvältä paperilla, vaan siksi että valtio haluaa toimia myös tulevaisuudessa.
Suomessa asiasta ei käytännössä puhuta.
Se on ongelma.
Meillä ajatellaan yhä, että digitalisaatio etenee, kun rakennetaan uusia järjestelmiä vanhojen lakien päälle. Todellisuudessa tehdään päinvastoin. Rakennetaan yhä monimutkaisempia ratkaisuja epäselvän perustan päälle.
Ongelma ei ole teknologia. Ongelma on laki.
Suomalainen lainsäädäntö on kirjoitettu aikana, jolloin päätökset tehtiin käsin, hitaasti ja tapaus kerrallaan. Nyt sama järjestelmä yrittää käsitellä massoja, nopeuttaa prosesseja ja tuottaa ennakoitavia päätöksiä.
Se ei toimi.
Tämä näkyy arjessa.
Käsittelyajat venyvät. Prosessit ruuhkautuvat. Päätökset vaihtelevat. Ihmiset turhautuvat. Yritykset eivät pysty ennakoimaan. Valitukset ovat osa keino oikaista virheitä.
Kyse ei ole yksittäisistä virheistä vaan tavasta, jolla koko järjestelmä on rakennettu.
Jos sääntö ei ole selkeä, sitä ei voi toteuttaa sujuvasti. Ja kun toteutus ei toimi, koko järjestelmä hidastuu.
Silti tästä vaietaan.
Yksi syy on se, ettei kukaan oikein omista ongelmaa.
Ministeriöt kirjoittavat lakeja. Eduskunta säätää ne. Viranomaiset soveltavat. Järjestelmät yrittävät pysyä mukana.
Mutta kokonaisuutta ei johda kukaan.
Tanska teki valinnan.
Se päätti, että laki kirjoitetaan niin, että se toimii suoraan digitaalisessa ympäristössä. Selkeästi ja ilman jatkuvaa tulkintaa.
Suomessa tätä päätöstä ei ole tehty.
Ja siksi se pitää tehdä nyt.
Tämä ei mene läpi ilman vastustusta.
Juridiikassa on pitkät perinteet. Tulkinta ja harkinta ovat tärkeitä. Mutta ne eivät voi olla syy epäselville säännöille.
Selkeä laki ei heikennä oikeusturvaa. Se parantaa sitä.
Virkamieskoneistolle tämä tarkoittaa lisää työtä. Se on totta. Mutta vaihtoehto on se, että nykyinen järjestelmä muuttuu vuosi vuodelta raskaammaksi ja kalliimmaksi.
Politiikassa aihetta vältellään, koska siitä ei saa nopeita irtopisteitä. Siksi tämä on nimenomaan johtajuuskysymys.
Suomi ei tarvitse uutta selvitystä tästä.
Suomi tarvitsee päätöksen.
Uudet lait on kirjoitettava selkeiksi, digivalmiiksi. Vanhaa lainsäädäntöä on käytävä läpi ja yksinkertaistettava koneluettavaksi. Lainsäädännön toimivuus on otettava yhtä vakavasti kuin sen sisältö.
Tämä ratkaisee enemmän kuin moni yksittäinen uudistus.
Jos säännöt ovat epäselvät, mikään järjestelmä ei toimi kunnolla. Jos säännöt ovat selkeät, moni asia alkaa toimia ilman erillistä korjaamista.
Kysymys on lopulta yksinkertainen.
Halutaanko, että suomalainen yhteiskunta toimii myös kymmenen vuoden päästä.
Jos halutaan, tämä asia on pakko ottaa pöydälle nyt. Julkishallinnon kulut eivät voi olla tulevaisuudessa nykyisellä tasolla. Ei lähelläkään.
Oliko tästä hyötyä? Kerro eteenpäin.